Kiinnostava työ oli suunnitella uusi tunnus Tarasow Films -elokuvayhtiölle. Hain siihen vaikutteita menneiden vuosien filmiestetiikasta ja -grafiikoista. Tämä muoto toimii tänä päivänäkin hyvin, paitsi filmien trailereissa ja lopputeksteissä, niin myös sosiaalisen median profiilikuvina.
Suunnittelin yhdessä Veera Kuljun kanssa Metsä palaa/Forest returns -näyttelyyn palavan julisteen, jonka taltioi upeasti Ananya Tanttu. Näyttelyn teema on kannanotto luonnonvaraisten metsien puolesta, sillä niitä on enää vain 5% Suomen metsistä. Aihe on erityisen ajankohtainen tänä vuonna, kun metsäpalot ovat raivonneet ympäri maailmaa. Tämä juliste tehtiin analogisesti, ilman sähköä, eli ladottiin vanhoilla puukirjaimilla ja vedostettiin käsin muutaman kappaleen sarja.
Suunnitteluni inspiraationa on toiminut luonto, kuten niin monella muullakin suomalaisella muotoilijalla kautta aikain. Tällä kertaa se vaan on ajankohtaisempaa kuin koskaan ilmastonmuutoksen vuoksi. Annoin ryijyilleni nimet Alku ja Ilma. Alku -ryijy ammentaa kalevalaisesta mystiikasta, maailman synnystä ja Sotkan munasta josta tarun mukaan maailma sai alkunsa. Olen tehnyt oman, pelkistetyn ja graafisen tulkinnan tästä aiheesta. Ilma -ryijy on suunniteltu pariksi Alku -ryijylle, mutta toimii toki itsenäisenä teoksenakin. Sen kuva-aihe viittaa luonnon muotoihin; kiviin, metsään, viljaan ja pilviin ja värit ovat syksyisen ruskan sävyjä. Ilma -ryijy on suunniteltu muistuttamaan meille niin rakkaan, puhtaan luonnon merkityksestä ihmiskunnalle ja sen säilyttämisen tärkeydestä. Graafikkona olen mieltynyt näiden pienten ryijyjen kokoon, sillä 50x70cm on minulle tuttu formaatti lukuisista julistesuunnittelutöistä. Oli ainutkertaista päästä toteuttamaan ihmisten koteihin ja seinälle päätyviä, graafisia kuva-aiheita tällä satoja vuosia vanhalla kudontatekniikalla.
Syksy ja talvi tekee vauhdilla tuloaan ja maalta tuodut, itse kasvatetut auringonkukatkin lakastuivat maljakkoon valon puutteessa. Otin asetelmasta kuvat ja minusta ne oikeastaan näyttävät juuri tähän vuodenaikaan sopivilta kaikkine harmaan sävyineen.
Suunnittelin typografisen tunnuksen ja painoin sen kohopainolla minijulisteeksi Veera Kuljun ja Veera Metson ”Dark Matters” yhteisnäyttelyyn. Näyttely on paraikaa menossa Galleria Idässä, Lappeenrannassa. Tällaiset analogiset, yksinkertaiset painotyöt ovat paitsi kiinnostavia suunnitella ja toteuttaa myös sopivaa vastapainoa arjen digitaalisuudelle. Eli tykkään:)
Jatkoksi Tapani Rinteen Radioton albumille, suunnittelin A2 kokoisen minimalistisen julisteen, jossa toistuu tismalleen sama kuva-aihe. Eli valkoinen vinyyli R -kirjaimen muotoisessa levysoittimessa. Tästä projektista on tullut paljon positiivista palautetta ja onpa levy otettu myös designkaupan hyllylle myyntiinkin…
Lainaan suoraan Siltalan sivuilta tämän teoskuvauksen, se on niin osuva: ”George Saundersin esikoisteos Sotapuiston perikato ilmestyi 1996 ja nosti hänet yhdellä iskulla amerikkalaiskertojien eturiviin. Teoksen novelleissa kuuluu vahva ja autenttinen ääni: erehtymättömän tyylitajuinen, roisin hauska, synkän satiirinen. Sen tyylirekisteri sieppaa kaiken: teknopuheen, business-kielen, psykologisen lässytyksen, absurdin slangin ja vilpittömän hölötyksen, joista sekoittuu väärentämätön Saunders-soundi.
Sotapuiston perikadossa George Saunders on luonut surrealistisen, omituisen vakuuttavan kuvan kaiken aikaa kehkeytyvästä painajaismaisesta tulevaisuudesta. ”
Tänään julkistettiin uusi Roosa nauha ja sen suunnittelija. Tämä yhteistyö on ollut yksi mieleenpainuvimmista, eli sain tänä vuonna kunnian työskennellä Seela Sellan kanssa. Lopputuloksena on nauha, jossa välkkyvät ilon ja surun pisarat….tai kyyneleet, kuten Seela tänä aamuna muistutti. Tavoitteena on kerätä 2 500 000 euroa Syöpäsäätiölle ja suomalaiseen syöpätutkimukseen. Eli kipinkapin kaikki nauhoja ostamaan, että saada keräystavoite kasaan ja itselle hyvä mieli. Kuvan Seelasta otti Juha Törmälä.
Kirjan lukijalta ja joskus suunnittelijaltakin unohtuu kiinnittää huomiota kirjan sidosasuun. Eli suojapäällisen alla olevaan kanteen, jota kutsutaan myös ylivetokanneksi. Sen materiaalin ja tyylin tulisi tukea kannen visualisointia. Materiaaliksi voi valita paperin, kankaan tai muovin. Tai sitten kovan kannen voi jättää kokonaan ilman ylivetoa ja tuoda näin esille kirjansidontapahvi. Joka tapauksessa tapana on folioida kanteen kirjailijan, kirjan ja kustantajan nimi. Liitän tähän muutaman suunnittelemani esimerkin, jotka milestäni hyvin tukevat kansien aiheita, eli punainen ylivetokansi on ”Siperian unia” ja musta ”Super Market”
Tähän kirjaan liittyy paljon muistoja. Aloittelin graafikon uraani WSOYn studiolla Bulevardilla ja eräänä päivänä sain pöydälleni hyvin merkillisen käsikirjoituksen ja kannen suunniteltavaksi. Kyse oli Juha Seppälän kirjasta Super Market ja vuosi oli 1991. Suunnittelin neonvärisen, mahdollisimman huomiotaherättävän ja kirjan suorasukaista sisältöä kuvaavan graafisen kannen. Kirja sai hyvin ristitriitaisen vastaanoton, sitä pidettiin sekä nerokkaana että täydellisenä fiaskona. No, huomiota se ainakin herätti.
Vuonna 2017 soitti Touko Siltala ja muisteli kirjan kantta. Hän oli pitänyt siitä niin paljon, että halusi minun nyt suunnittelevan sen uudestaan, samankaltaisena. Tämä oli minulle Super Mieluisaa hommaa, sillä itseään pääsee harvoin plagioimaan. Kas tässä lopputulos, joka tosin ei ihan yllä kirjan sisäosan tasolle, sillä se ei vihjaa, vaan puhuu suoraa asiaa. Kehoitan tutustumaan!
GRAPHICS & SO 