Suunnittelin typografisen tunnuksen ja painoin sen kohopainolla minijulisteeksi Veera Kuljun ja Veera Metson ”Dark Matters” yhteisnäyttelyyn. Näyttely on paraikaa menossa Galleria Idässä, Lappeenrannassa. Tällaiset analogiset, yksinkertaiset painotyöt ovat paitsi kiinnostavia suunnitella ja toteuttaa myös sopivaa vastapainoa arjen digitaalisuudelle. Eli tykkään:)
Jatkoksi Tapani Rinteen Radioton albumille, suunnittelin A2 kokoisen minimalistisen julisteen, jossa toistuu tismalleen sama kuva-aihe. Eli valkoinen vinyyli R -kirjaimen muotoisessa levysoittimessa. Tästä projektista on tullut paljon positiivista palautetta ja onpa levy otettu myös designkaupan hyllylle myyntiinkin…
Lainaan suoraan Siltalan sivuilta tämän teoskuvauksen, se on niin osuva: ”George Saundersin esikoisteos Sotapuiston perikato ilmestyi 1996 ja nosti hänet yhdellä iskulla amerikkalaiskertojien eturiviin. Teoksen novelleissa kuuluu vahva ja autenttinen ääni: erehtymättömän tyylitajuinen, roisin hauska, synkän satiirinen. Sen tyylirekisteri sieppaa kaiken: teknopuheen, business-kielen, psykologisen lässytyksen, absurdin slangin ja vilpittömän hölötyksen, joista sekoittuu väärentämätön Saunders-soundi.
Sotapuiston perikadossa George Saunders on luonut surrealistisen, omituisen vakuuttavan kuvan kaiken aikaa kehkeytyvästä painajaismaisesta tulevaisuudesta. ”
Tänään julkistettiin uusi Roosa nauha ja sen suunnittelija. Tämä yhteistyö on ollut yksi mieleenpainuvimmista, eli sain tänä vuonna kunnian työskennellä Seela Sellan kanssa. Lopputuloksena on nauha, jossa välkkyvät ilon ja surun pisarat….tai kyyneleet, kuten Seela tänä aamuna muistutti. Tavoitteena on kerätä 2 500 000 euroa Syöpäsäätiölle ja suomalaiseen syöpätutkimukseen. Eli kipinkapin kaikki nauhoja ostamaan, että saada keräystavoite kasaan ja itselle hyvä mieli. Kuvan Seelasta otti Juha Törmälä.
Kirjan lukijalta ja joskus suunnittelijaltakin unohtuu kiinnittää huomiota kirjan sidosasuun. Eli suojapäällisen alla olevaan kanteen, jota kutsutaan myös ylivetokanneksi. Sen materiaalin ja tyylin tulisi tukea kannen visualisointia. Materiaaliksi voi valita paperin, kankaan tai muovin. Tai sitten kovan kannen voi jättää kokonaan ilman ylivetoa ja tuoda näin esille kirjansidontapahvi. Joka tapauksessa tapana on folioida kanteen kirjailijan, kirjan ja kustantajan nimi. Liitän tähän muutaman suunnittelemani esimerkin, jotka milestäni hyvin tukevat kansien aiheita, eli punainen ylivetokansi on ”Siperian unia” ja musta ”Super Market”
Tähän kirjaan liittyy paljon muistoja. Aloittelin graafikon uraani WSOYn studiolla Bulevardilla ja eräänä päivänä sain pöydälleni hyvin merkillisen käsikirjoituksen ja kannen suunniteltavaksi. Kyse oli Juha Seppälän kirjasta Super Market ja vuosi oli 1991. Suunnittelin neonvärisen, mahdollisimman huomiotaherättävän ja kirjan suorasukaista sisältöä kuvaavan graafisen kannen. Kirja sai hyvin ristitriitaisen vastaanoton, sitä pidettiin sekä nerokkaana että täydellisenä fiaskona. No, huomiota se ainakin herätti.
Vuonna 2017 soitti Touko Siltala ja muisteli kirjan kantta. Hän oli pitänyt siitä niin paljon, että halusi minun nyt suunnittelevan sen uudestaan, samankaltaisena. Tämä oli minulle Super Mieluisaa hommaa, sillä itseään pääsee harvoin plagioimaan. Kas tässä lopputulos, joka tosin ei ihan yllä kirjan sisäosan tasolle, sillä se ei vihjaa, vaan puhuu suoraa asiaa. Kehoitan tutustumaan!
Liikkuvaa kuvaa vaihteeksi! Helsingin Juhlaviikot, nykyisin Helsinki Festival, oli pitkään asiakkaani, parikymmentä vuotta sitten. Nyt tarjoutui tilaisuus työskennellä tämän mahtavan joukon kanssa uudestaan ja yhteistyönä syntyi tällainen tallenne Taiteiden Yöstä. Kuvaaja Toni Karén ja Evelin Kask, leikkaajana Janne Timonen ja tuottajana Pauliina Moisander. Kiitos siis #dynamosonmotion ja musatyypit: Wimme ja Tapani Rinne.
Tapani Rinteen kokoonpano ilman Rinneradiota on tietenkin Radioton. Pitkästä aikaa oli hienoa suunnitella vinyylilevy kansineen. Itse levy on tällä kertaa mustan sijaan kokovalkoinen ja kansi hyvin minimalistinen ja harmaa. Sain luvan olla käyttämättä valokuvaa, joten pääsin hyödyntämään vahvuuksiani graafikkona ja lopputulos on tässä: R -kirjaimen muotoon visualisoitu levysoitin jossa pyörii valkoinen vinyyli.
Huh, olipa hienoa päästä tekemään ja nyt vihdoin julkaisemaan tämä case. 80 -luvulla trendien aallonharjalle noussut, kotimainen farkkumerkki Ver Nice on sinnitellyt näihin päiviin asti, mutta ei ole pitänyt itsestään kovinkaan paljoa ääntä. Nyt M.A.S.I. Company halusi korjata tilanteen, otti yhteyttä ja pyysi uudistamaan ilmeensä, siis logon, typografian, värit ja kuvat. Tartuimme innolla toimeen ja mielestäni lopputulos on varsin onnistunut, ainakin mitä tulee jo nyt sen saamaan huomion määrään. Upeat kuvat otti Evelin Kask ja stailasi Anna Komonen.
Nanoverse on vuodesta 1988 toiminut, Suomen palkituin äänimainonnan tuotantoyhtiö, jota luotsaa monilahjakas Manne Railo. Hän säveltää, sovittaa tuottaa tilausmusiikkia ja tekee jinglejä ja tunnareita mainoksiin, sekä miksaa ja masteroi. Siis kaikkea sellaista minkä tekemiseen ja vastaanottamiseen tarvitaan korvia. Aikaisempana tunnuskuvituksena oli käytetty koiraa, joten modifioin saman ajatuksen hieman graafisempaan muotoon.
GRAPHICS & SO 